Seitsemättä kertaa pidetty tanssin ammattilaistapahtuma Kiertoliike 2021 järjestettiin hybridi-tapahtumana Kokkolassa 8.-9.10.2021, Kokkolan talvitanssit -festivaalin yhteydessä. Tapahtuman teemana oli Mitä nyt? Pandemian jälkeinen todellisuus. Aiheeseen syvennyttiin keynote-puhujien, keskusteluiden, case -esimerkkien ja kokemisen kautta. Tapahtumapaikkana toimi Keski-Pohjanmaan konservatorio josta korkealaatuisen striimauksen kautta kaikki saattoivat osallistua hyvin ajankohtaiseen foorumiin.
Kiertoliike 2021- hybriditapahtuma keräsi yhteensä noin 150 henkeä niin paikalle Kokkolaan kuin seuraamaan etäyhteyksien päästä mielenkiintoisia keskusteluja aiheesta “Mitä nyt? Pandemian jälkeinen todellisuus”. Aihetta lähestyttiin kahdelta eri suunnalta, perjantain osuuden keskittyessä tuleviin näkymiin yhdessä keynote-puhujan, tulevaisuustutkija Otto Tähkäpään luotsatessa keskusteluja kohti erilaisia näkökulmia puheenvuorollaan Välähdyksiä vaihtoehtoisista Tulevaisuuksista. Tähkäpään puheessa käytiin läpi aiheina muun muassa henkilökohtaista resilienssiä ja proaktiivista tulevaisuussuhdetta, jotka antoivat hyvää vauhtia tanssin alan tulevaisuuteen keskittyville keskusteluille ja oman työnkuvan tutkailulle ei vain kokijan, vaan toimijan näkökulmasta.
Perjantain taiteilijakeskustelussa taas olivat Eleni Pierides ja Tanja Råman yhdessä moderaattori Maire Karuvuoren kanssa keskustelemassa työn eri todellisuuksista, nostaen esiin taiteen tekemisen etäisyyksien päästä. He pohtivat asiaa keskittyen tulevaisuusteeman mukaisesti siihen, mitä taiteen tekeminen maaseudulla on nyt ja mitä se voisi mahdollisesti olla tulevaisuudessa. Kysymykseen “Miksi taiteilijan kannattaa muuttaa maaseudulle?” Tanja Råman vastaa “Henkilökohtaisia syitä on että juuret vetivät takaisin. Halusin lähteä kehittämään alueella taidetta. Haastavaahan se on, mutta siellä on meheviä ja ainutlaatuisia kohtaamisia ihmisten kanssa, joista nautin. Siellä on vapautta tietynlaisesta taidekuplasta.”
Iltapäivällä Kiertoliike- taiteilijat Virva Talonen, Milla Ovaska, Tuulia Soininen, Sebastian Lopéz-Lehto, Riikka Kosola, Kaisa Rundelin sekä Janne Aspvik, jotka olivat työskennelleet Kokkolassa koko viikon yhdessä ohjaavan taiteilijan, Auri Aholan kanssa, esittivät ulostulonsa teemasta Sopeutumaton tulevaisuuden keidas. Lopputuotoksena oli tanssiteos, joka käsitteli vahvasti sitä omituista tilaa, missä tanssijat ovat joutuneet nyt olemaan pandemian jälkeen. Millä tavalla voimme kohdata toisemme? Voimmeko kätellä? Voimmeko koskettaa? Onko kaikki paha jo ohi? Ja miksi edelleen pelottaa? Teos oli kaikessa rehellisyydessään ja samaistuttavuudessaan humoristinen sekä koskettava, ja sai yleisöltä suuret suosionosoitukset.
Illalla saimme nauttia Kokkolan kaupungin vastaanotosta ja nuorista tulevaisuuden lupauksista, kun Keski-Pohjanmaan Konservatorion tanssioppilaat esittivät meille pienen osuuden aina ihastuttavasta Coppélia- baletista. Tämän jälkeen yleisöllä oli mahdollisuus siirtyä nauttimaan muusta Kokkolan Talvitanssien, Kiertoliikkeen tämänvuotisen yhteistyöfestivaalin tarjonnasta, ja etäosallistujille oli tarjolla jo aiemmin varattavissa olleet osuudet Tanssia sosiaalisella etäisyydellä – teoksen näytäntöihin.
Lauantaina teema syventyi enemmän tulevaisuuksista tähän hetkeen ja jaksamiseen alkaen keynote- puhuja, tanssitaiteen tohtori Kirsi Törmin puheenvuorolla Tanssin tekijöiden kestävä kehitys – Mitä se voisi olla? Törmin puheessa nousi esille tärkeitä asioita, kuten itsemyötätunto, ajan ottaminen palautumiseen ja resilienssi. Puhe sai välillä raivoisiakin aplodeja Kirsin käsitellessä kentällä resonoiviin kipukohtiin ja otti ne rohkeasti esiin suoralla puheellaan.
Toisessa taiteilijakeskustelussa työn eri todellisuuksista olivat mukana Julian Owusu ja Lotta Kaarla. He jakoivat taiteilijan työn eri todellisuudet neljään Y:n, joiden kautta työ muodostuu erilaisiksi kokemuksen mukaan: yhteisöihin, yhteisyyteen, ystävyyteen ja yhdistymiseen. Heidän yhteiseksi lauseeksi muodostui ajatelma siitä, että taide on yhtä kuin jakamista. “Sen pohjalla on myös ajatus siitä miksi haluaa tehdä taidetta, olla taiteilija ja miksi se on minulle tärkeää,” Lotta Kaarla avasi lauseen syntyä. Tätä taiteen jakamista tapahtuu eri tasoilla jokaisen y:n kohdalla, joka luo niihin omat todellisuutensa.
Iltapäivällä oli vuorossa osallistava osuus, jossa jakauduimme ryhmiin niin fyysisesti kuin etäyhteyksienkin kautta. Ryhmäkeskusteluissa käsiteltiin Tähkäpään ja Törmin antamia kysymyksiä, ja etsittiin niihin toisaalta vastauksia kuin myös jakamaan ajatuksia aiheista. Keskustelut olivat selkeästi tarpeellisia ja kaivattuja, sillä jaettuja sanoja, lauseita ja vastauksia tuli niin runsain mitoin, ettei niitä voi kaikkia tänne lisätä, vaikka jokainen niistä oli arvokas. Olemmekin tehneet erillisen koosteen keskusteluista, joka on jaettu osallistujien kanssa. Näiden ajatusten sekä jälkikyselyn kautta tulleen palautteen kautta pääsemme lähemmäs sitä todellisuutta, mitä tanssin kentällä on tapahtunut ja miltä se tulevaisuuksissa mahdollisesti tulee näyttämään.
Kuten Otto Tähkäpää alleviivasi puheessaan, tulevaisuustutkinta ei ole eksaktia tiedettä, eikä kukaan oikeasti pysty varmaksi sanomaan miltä se tulee näyttämään tai tarjoamaan. Mutta tutkimalla eri trendejä ja esimerkiksi alalla työskenteleviltä tulevia signaaleja voimme saada jonkinlaisen käsityksen siitä, mihin suuntaan tulevaisuus saattaisi mennä. Suuri merkitys on kuitenkin sillä, että pysähdymme, kuuntelemme ja jaamme saamamme signaalit toistemme kanssa. Varsinkin, jos haluamme olla omissa tulevaisuuksissamme kokijoiden sijaan toimijoita, on yhteinen suunta ja ääni olennainen. Ilman avointa dialogia ja toistemme kohtaamista tämä on vähintään haastavaa. Pohjanmaan tanssin aluekeskus haluaakin kiittää kaikkia Kiertoliike 2021- tapahtumaan osallistunutta, ja toivomme että tapahtuma osaltaan toi uusien ajatusten lisäksi uskoa tulevaan ja uusia työkaluja, miten pitää itsestämme ja täten myös toisistamme huolta. Joskus on, Törmiä vapaasti lainaten, todellakin oikein laittaa villasukat jalkaan, silitellä itseään ennen nukkumaan menoa ja sanoa ihan rehellisesti että “olet ihana”, ihan vain itselleen.